maanantai 27. elokuuta 2007

valinnat

Olin mielikuvitteellisessa opin ahjossa, jossa halusin nähdä todistuksia osallistumisestani. Matka oli laskua kierreportaiden ulkopuolella, mutta silti seuraten portaita. Muutuin jatkuvasti nuoremmaksi kunnes olin lapsi, joka ei välittänyt muiden hyvinvoinnista. Tapasin liikunnan opettajia, joista yksi lupasi näyttää haetut dokumentit. Kävelimme pitkän tarjoilupöydän vierustaa kunnes pöytä loppui kesken. En löytänyt etsimääni tarjoilupöydältä, ja kysyin missä etsimäni tieto on. Opettaja sanoi, että taikina loppui kesken. Otin pari viisisakaraista joulutorttua, joiden tekemiseen oli taikinaa riittänyt ja lähdin ovesta ulos. Lähdin kulkemaan kumpua naapurin pihalle.

Kuulin sanottavan, että siellä on koira. Hetken perästä vapaana oleva irlannin susikoira rynnisti vastaan. Minulla ei ollut aikaa telmiä Rufion kanssa, joten heitin yhden tähden muotoisen tortun naapurin pihaan poistuessani sieltä. Rufio halusi siitä huolimatta kulkea hetken perässäni. Mietin vielä toisen tortun loppusijoitusta. Ehkä lahjoitan tai syön sen lähipiirissä.

Seuraavaksi olin vanhempien luona pikkuveljeni korjatessa philipsin kuulokkeita, ja valittaen niiden hajoavan jatkuvasti sillä elementtejen pitäisi olla siniset. Tämän arvelin liittyvän haluun löytää telepatia ja jukeboksi mieleensä. Päähäni on kehittynyt nuo psyykkiset kyvyt ja kyse on tekemisestä tarpeeksi. Juikeboksini temppuilee välillä siksi ei ole pöllömpää käyttä välillä korvakuulokkeita. Visuaalisointikin saattaa floodata mielen ruudun mustaksi. Muistan taannoin putkassa ollessani kuinka loin taulu-tvn bruneten ja parisängyn seurakseni ihan vain todistaakseni kuinka vaikea minua on ottaa kiinni, jos en tuomitse itseäni syylliseksi. Silti uskon silmälappuvideoiden tuloon. Vaikka mieluusti harppaisin hologrammitekniikkaan. Nettipiuha aivoimplanttiin internetti olisi huomattavasti nopeampi tiedon kulun valtatie. Lääkäriin pyrkivät vaahtokumipäät olisivat luonnollinen seuraus liian nopeasta nettiyhteydestä. Yksilön on turha ottaa stressiä.

Olin parvekkeella, josta lähdin liikkumaan kohti asfalttiin piirrettyjä symboleita omakotitalojen edustoilla olevia jääveistoksia ihaillen. Ilma alkoi lämmetä kun laskettelin suurta mäkeä, kohti yliopistoa. Mäessä olivat jarrut yhdentekevät. Vauhdin tasasi ainoastaan sopiva vastamäki. Ympäri mennään yhteen tullaan. Pääsykokeissa laskin vaihtoehtoisen kuolinvuoteni, joka on 2310. Tapasin yliopistolla ystäviä, jotka hieman pitivät hauskaa hiustyylini kustannuksella. He ihmettelivät psykedeeli tyyliäni. Oli päivä ilmoittautua opiskelijaksi. Raha loisti poissaolollaan ja en välittänyt sivujen määrästä, jota on luettava. Minua huoletti, että onko minulla varaa opiskella. Joku kavereistani kyseli asioita jotka tunnistin haluksi päästä opiskelemaan kantamatta vastuuta. Vastaus oli tyyliin 'Vaikka lehmäsi olisi ojassa taivas on kirkas.' En halua lehmääni ojaan, joten heitän nopalla urani ja toimin uraputken virallisena valvojana huvin vuoksi ja aikani kuluksi, ellei naiseni halua laatuaikaa. Jokaisella miehellä on paikka fyysiselle naiselle. Riippuu luottamuksesta lunastaako nainen sen.

Ei kommentteja: