perjantai 13. heinäkuuta 2007

visualisointi

Viime yönä puvustin naisen. Vaatetus oli punaista, mustaa ja kultaa. Asukokonaisuuteen kuului korsettitoppi, pitkä halkioinen kotelohame, pitkät palmikoidut hiukset, kapeat rannerenkaat, massiivinen kaulakääty ja hopeiset korkokengät. Meikkitaiteilijaksi en ruvennut. Mukana oli myös joukko tunteita ja merkkejä. Puvusta tuli ylinmältä kerrokselta veren punainen ja mustaa oli liekkien tapaisesti halkion ympärillä ja lanteilla. Kaikki koristepunokset oli tehty kullan värisellä langalla. Punokset sijaitsivat lähinnä kankaiden rajoilla ja torsossa. Korsettitopissa oli musta nyöritys. Aamulla heräsin pesemästä pyykkiä ja kuuntelemasta naapureiden valitusta. Päätin virittää muoviräjähdettä asuntoni jokaiseen nurkkaan ja lisäsin pari sokatonta käsikranaattia koneelliseen pyykkiä. En pitänyt unen käytännönläheisestä otteesta. Minulle riittää muurahaisleikki yhteiskunnan osana ollessani silmät auki. On absurdia luulla, että haluaisin uneksia taloustöistä. Mielenkiintoisena asiana jää veteen piirretyksi viivaksi tyttöystäväni suhtautuminen tähän, koska asian tiimoilta havaitsen pientä, mutta ei niin vakavaa karvausta. Ajattelin suhteita alitajunnan tasolla ja päädyin tulokseen, että minulla on syyni pitää itsestäni huolta. Muurahainen on kuin suomalainen sukunimi. Se tekee työtä käskettyä vaikka mielessään on toisaalla. Olisi suotavaa, ettei muurahainen muuraisi muuria ympärilleen, kuten päätyisi vankilaan, koska on täysin turhaa löytää mielenvapaus vasta kun on musta vyö. Jos ihminen koittaa riistää mielenvapautta on paras tarttua puukkoon ja tappaa. Hyvästi kuolema!

Ei kommentteja: